Voiko liikuntapaikka olla esteetön, toimiva ja kaunis?

”Arkkitehdit eivät osaa suunnitella esteettistä ja esteetöntä”, eräs tuttuni väitti. Esteettömyys ei vain tunnu mahtuvan kaunista ja vaikuttavaa rakennusta suunnittelevan arkkitehdin maailmankuvaan.

Matkabloggari Sanna Kalmari harmitteli kesäkuussa 2016, kuinka Helsingin Hernesaaressa sijaitsevassa upeassa Löylyssä ei pääse esteettömästi kaikkialle. Tiedon puutteesta se ei voi olla kiinni. Esteettömyyteen voi perehtyä esimerkiksi Invalidiliiton ESKE-esteettömyyskeskuksen sivujen kautta. Sanna selittää blogissaan näitä suunnittelun kukkasia yhteiskuntaamme syvään juurtuneilla ajatusmalleilla, joissa esteettömyyden ajatellaan olevan armopala vammaisille ja lisäävän rakentamiskustannuksia.

Suomessa on noin puoli miljoonaa pysyvästi liikkumis- ja toimimisesteistä henkilöä. Liikkumis- ja toimimisesteisillä tarkoitetaan henkilöitä, joilla vamma tai sairaus on pysyvästi tai tilapäisesti rajoittanut kykyä liikkua, toimia, hahmottaa, suunnistautua, muistaa, ymmärtää tai kommunikoida. Käytännössä puhutaan esimerkiksi liikuntavammaisista, näkövammaisista, kuulovammaisista, kehitysvammaisista sekä erilaisten sairauksien vuoksi liikkumis- ja toimimisesteisistä henkilöistä. Väestön ikääntyessä esteettömyyden tarve korostuu. Mitä esteettömämpi ympäristö, sitä vähemmän heikentyneestä toimintakyvystä on haittaa yksilön toiminnalle.

Liikuntatilojen suunnittelusta tuotettiin lisätietoa Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU:n koordinoimassa ESTE-hankkeessa (2009–2011). Liikuntatiloissa esteettömyys on muutakin kuin pyörätuolilla sisään pääsy. Se on myös hyvää aistiympäristöä, kuten valaistusta, kontrasteja, akustiikkaa. Tilassa pitää myös päästä toimimaan, olipa sitten urheilija, katsoja tai ohjaaja. Esteetön palveluketju käynnistyy jo kotiovelta. Siinä pyritään sujuvaan siirtymiseen ja esteettömään toimimiseen itse kohteessa.

Vaikka esteettömyyteen velvoittavat liikuntalaki, yhdenvertaisuuslaki ja vuonna 2016 ratifioitu vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva YK-sopimus, nykyisin näyttää, että vain kova data ratkaisee. Kuten, että liikkuminen pitää meidät toimintakykyisinä, ja yhteiskunnan rahaa säästyy.

Näistä lähtökohdista voi olla utopiaa toivoa, että esteettömyyden lisäksi liikuntatiloihin saataisiin kauneutta, leikkisyyttä, värejä, lämpöä ja inhimillisyyttä. Voiko esteetön olla esteettistä?

Kokemukseni eivät ole kovin lupaavia. Vuonna 2007 Esteetön luontoliikunta -kirjan kustantaja halusi karsia kirjasta kustannusten säästämiseksi pois sellaisia kuvia, jotka eivät hänen mielestään liittyneet esteettömyyteen. Kyse oli patsaista ja maanmerkeistä. Arkkitehti Irma Verhe joutui sitkeästi perustelemaan, että kauniilla kuvilla on esteettömyysfunktio. Esimerkiksi muistisairaan on helpompi hahmottaa ympäröivää tilaa, jos siinä on kiinnostavia ja mieleenpainuvia tuntomerkkejä. Vuonna 2014 julkaistuun Esteettömät sisäliikuntatilat -kirjaan oli vaikeaa ylipäänsä löytää kotimaisia mallikuvia esteettömistä liikuntakohteista. Esteettisyydestä oli turha edes haaveilla.

Vierailin helmikuussa vammaisurheilun tietopalvelukeskus Handicapidraettens Videncenterissä Tanskassa. Aloitin kierroksen sosiaali- ja terveysjärjestöjen yhteisistä toimitiloista Kööpenhaminassa, ajoimme Sjellantiin Musholmin lomakeskukseen, ja sieltä Jyllantiin Egmontin kansanopistoon. Matka oli värien ja muotojen ilotulitusta. Ei puhettakaan, että vammaisille pitäisi suunnitella vain vaatimatonta ja käytännöllistä.

Vuonna 1995 perustettu Videncenter ylläpitää liikuntarakentamisen sivustoa. Keskuksen johtaja Kristian Jensen vieraili Suomessa 2010. Kuuntelin epäilevästi, kun hän silloin kertoi, että sivuston tavoitteena on innostaa arkkitehdit luoviin ratkaisuihin. Muistan myös hänen kuvailleen innostuneena tulevaa Tanskan Lihastautiliiton liikuntasalia.

"Liikuntasalin ei tarvitse olla suorakuutio. Sen ei tarvitse soveltua kilpalentopalloon. Riittää että se on kaunis, lämmin ja tarkoituksenmukainen."

Musholmin liikuntahalli suunniteltiin yhteistyössä Tanskan lihastautiliiton ja paikallisten asukkaiden kanssa. Tuloksena on akustiikaltaan Sjellannin paras konserttisali, jossa juhlien ja konserttien lisäksi järjestetään lähiliikuntaa ja vammaisurheilun turnauksia, kuten pyörätuolirugbya ja sähköpyörätuolisalibandyä. Salia ympäröi 100 metrin pituinen kuntorata, joka toimii myös katsomona. Radan korkeimmalta kohdalta voi laskea köysirataa salin poikki. Keskus palvelee kuntoutujia, kaupunkilaisia ja lomalaisia. Majoitustilat on suunniteltu runsaasti tukea ja avustajaa tarvitsevien asiakkaiden ehdoilla, mutta viihtyisyydestä ei ole tingitty. Kolkko ja pelkistetty kuntoutuskeskusmaisuus loistaa poissaolollaan.

Vandhallan uimahalli valmistui 2013 Egmontin kansanopistoon. Opiskelijoiden lisäksi se on paikallisten Odderin asukkaiden käytössä. Koska noin kolmasosalla opiskelijoista on jokin vamma, uimahallista haluttiin mahdollisimman esteetön. Uimahallin vesiliukumäki on varustettu hissillä. Ihanaa turhuutta sellaiselle, joka ei ehkä koskaan ole päässyt vesiliukumäkeen tai joka joutuu anelemaan avustajiaan toimimaan kantajina.

Uimahalli on kaunis ja toimiva. Uimari voi siirtyä altaaseen kolmella tavalla. Hän voi käyttää portaita, siirtyä altaaseen suihkutuolissa pitkää kaitein varustettua luiskaa pitkin tai sujahtaa altaaseen altaan reunan yli. Jokainen tyylillään, tarvitsematta olla koko kansan tuijoteltavana allashississä. Vandhallan kuvia voi ihailla CUBO-arkkitehtitoimiston sivuilla.

Mussholm ja Egmontin oppilaitos osoittavat, että kaunis voi olla myös esteetöntä ja toimivaa aivan kaikille. Esteettömyys on hyviä perusratkaisuja ja kaikkien etu, mutta toisille toimimisen edellytys. Väreillä ja muodoilla ilottelu houkuttelee viihtymään. Väitän, että arkkitehdit kyllä osaavat, jos tilaaja vaatii sekä esteetöntä että esteettistä.

LÄHTEET

Kilpelä & Saari, Esteettömyyden toteutuminen lähiliikuntapaikoilla vaatii hyvää suunnittelua. Käsikirjoitus 26.9.2016 Jyväskylän yliopisto/ IMPALA-hanke.

Kilpelä (toim.) & Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry 2014. Esteettömät sisäliikuntatilat. Opetus- ja kulttuuriministeriö, Liikuntapaikkajulkaisu 106, Rakennustieto Oy.

Saari, Aija 2010. Tanskalainen esteettömyyssivusto innostaa uusiin liikuntapaikkaratkaisuihin. Vammaisurheilu ja liikunta -lehti 3/2010, 12-13.

Verhe, Ruti & SIU, 2007. Esteetön luontoliikunta. Opetusministeriö, Liikuntapaikkajulkaisu no 93, Rakennustieto Oy.

Näköalapaikalta-blogi

Aija Saari on Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU:n tutkimuspäällikkö, jolla on takanaan yli neljännesvuosisata vammaisurheilun monitoiminaisena. Saari käsittelee kuukausittain julkaistavassa blogissaan "vähän kaikkea" vammaisurheilun ja soveltavan liikunnan alalta: inkkupiirakasta hankkeisiin, esteettömyydestä luokitteluun, arviointia ja seurantaa sekä miten muualla asiat on tehty. S-posti: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.