Ideoita parastelemassa
Yritän työni kautta luoda liikkumisen mahdollisuuksia mahdollisimman monelle, jotta jokainen löytäisi oman tapansa liikkua tai urheilla. Kun maailma ympärillä muuttuu, tarvitaan ohjaajia ja valmentajia, jotka kykenevät muokkaamaan toimintaansa ja oppimaan uutta. Joskus tuodaan kouluttaja Suomeen muualta. Joskus matkustetaan maailmalle kouluttajan luokse. Molemmat tavat käyvät. Ahos-apuraha mahdollistaa.
Vammaisurheilun inkluusiotyö käynnistyi Tuusulassa vuonna 2000, jossa lasten liikuntaseminaarin pääpuhujaksi oli kutsuttu Ken Black englantilaisesta Youth Sport Trustista. Ken oli vakuuttava ja inspiroiva. Pian sen jälkeen hain Ahos-tukea ja kokosin ryhmän lasten liikunnan kehittäjiä opintomatkalle Englantiin. Siitä käynnistyvät suomalaista inkluusioymmärrystä raivanneet Liikuntaa Kaikille Lapsille -hanke (2002–2008), ja sen jatkona Kaikille avoin -ohjelma (2006–2010). Britannian tuliaisina lanseerattiin inkluusiopiirakka (inclusion spectrum) jäsentämään yhteistä toimintaa, ja kehitettiin erilaisia sovellettuja pelejä. Liikuntakulttuuri kehittyy, kun ideoita varastaa ja pistää paremmaksi, siis parastaa.
Ahos-opintorahoja on jaettu neljännesvuosisadan ajan. Ahos-säätiön juuret ovat toisessa maailmansodassa. Sittemmin sen hallinto päätyi Suomen Punaiselle Ristille. Vammaisurheilun (silloinen Suomen Invalidien Urheiluliitto SIU) ja SPR:n välinen sopimus Ahos-säätiön opintoapurahojen jakamisesta allekirjoitettiin kesäkuussa 1991.
Olin SIU:n ihka ensimmäinen Ahos-opintomatkaaja. Kohteena oli Floridan Miamissa järjestetty erityisliikunnan kongressi marraskuussa 1991. Tutustuin murhapalloon, joka on nykyisen pyörätuolirugbyn esi-isä. Seurasin seikkailukasvatuksen köysirata-demoa. Kuuntelin tutkijoiden pohdiskelua paralympiaurheilun toiminnallisesta luokittelusta ja saksalaisen pyörätuolitanssigurun tuskailua paralympialaisiin pääsystä. Tutkimuksen ja käytännön rinnakkaisuus oli koukuttavaa. Kotimaahan palattuani laitoin ostamani murhapallovideon kiertoon, ja vammaisten nuorten kesäleirien suunnitteluun sujahti hitunen seikkailua.
VAU:n synnyn yhteydessä 2009 Ahos-apurahaprosessia selkiytettiin, ja apurahan markkinointia liikuntaväelle lisättiin. Tulokset puhuvat puolestaan. Näiden 27 vuoden aikana opintoapurahoja on jaettu liki 1,5 miljoonaa euroa, josta VAU:n aikana noin kolmasosa. Sadat kouluttajat, valmentajat, ohjaajat, opettajat, tutkijat, kuntoutuksen ammattilaiset, urheilijat, tuomarit ja luokittelijat ovat käyneet lajiseminaareissa, konferensseissa ja opintomatkoilla. Ahos-tuella on kehitetty paralympia-, Special Olympics- ja elinsiirtourheilua. Sillä on koulutettu sähköpyörätuolisalibandyn luokittelijoita, istumalentopallon tuomareita, maalipallon kehittäjiä, lasten ohjaajia ja soveltavan liikunnan tutkijoita. Ahos-tuki on mahdollistanut välineideoiden metsästyksen, harrasteliikunnan monipuolistamisen, vertaistukiohjelmien uudistamisen ja jopa Leo-Pekka Tähden kelaustuolin kehittelyn. Tuskin on sellaista vammaisurheilun lajia, jonka kehittämisessä Ahos-opintoapurahalla ei olisi ollut vaikutusta. Opintorahan yhteiskunnallista merkitystä lisää se, että rahoituksessa suositaan liikkumis- ja toimintaesteisiä henkilöitä.
Soveltavan liikunnan tutkimus ja käytäntö kulkevat käsi kädessä. Ensimmäisen kongressini jälkeen on tullut tehtyä tai koettua kymmenittäin soveltavan liikunnan tai vammaisurheilun seminaareja, kongresseja ja tapahtumia, joille on yhteistä tutkimuksen ja käytännön elo rinnakkain. Esimerkiksi vammaisurheilun valmennuksen tutkijat haluavat auttaa urheilijoita pärjäämään paremmin, soveltavan liikunnan opettajat tutkivat pedagogiikkaa, ja fysioterapeutit pohtivat kuntoutuksen ja liikunnan yhteyksiä. Hyvänä esimerkkinä joulukuussa LTS:n (Liikuntatieteellinen Seura) järjestämä soveltavan liikunnan tutkijatapaaminen, jossa tutkimusraporttien jälkeen päästiin seuraamaan Liisa Liljan testidemoa. Tutkijapäivän rinnalle oli KIHU:n kanssa koottu paraurheilijoiden testauksesta koottu kattava setti, jonne kutsuttiin asiasta kiinnostuneita valmentajia ja opiskelijoita, ja jonka toivottiin innostavan uusia tutkijoita aiheen piiriin.
Tutkivaa otetta ja tutkittua tietoa tarvitaan nykymaailmassa yhä enemmän, eikä soveltava liikunta ole poikkeus. Tapahtumien, kuten Liikuntamaa, lisäksi opiskelijoita houkutellaan alalle kokoamalla vinkkilistoja erilaisista opinnäytetyön aiheista ja palkitsemalla ansioituneita töitä VAU:n ja SoveLin opparistipendillä. Opiskelijoita ja ammattilaisia palvellaan tarjoamalla täydennyskoulutusta ja tiedottamalla esimerkiksi tulevista tapahtumista. Konferenssit, kuten esimerkiksi Soveltavan liikunnan päivät on koottu VAU:n sivuille. Uuden oppimisen lisäksi konferensseissa ja opintomatkoilla tutustuu uusiin ihmisiin. Ja verkostoista puolestaan on hyötyä kansainvälisissä hankkeissa.
Jos kaikki napsahtaa kohdilleen, voi syntyä jotakin ihan uutta, kuten Valtti
Euroopan Unionin idea on pääomien, tavaroiden ja ihmisten vapaa liikkuvuus. Ja koska urheilu on mainio väylä sosiaalisen osallisuuden ja ideoiden liikuttamiseksi, EU käynnisti urheilun ErasmusPlus-ohjelman vuonna 2014. Osaaminen moninkertaistuu, kun sitä jaetaan.
Keväällä 2014 hollantilaisen korkeakoulun (Hogeschool van Amsterdam) lehtori Claudia Makumbe pyysi mukaan lasten liikunnan kehittämishankkeeseen. Se, että vanha tuttu Youth Sport Trust oli hankekumppanien listalla, painoi vaakakupin mukaan lähdön puolelle. Kumppaniutta Sport Empowers Disabled Youth (SEDY) -yhteistyöhankkeessa en ole katunut, koska SEDY-projektissa syntyi kiitelty Valtti-ohjelma.
Yksi asia johtaa toiseen. Verkosto on auttanut havaitsemaan uusia haasteita, esimerkiksi kysynnän ja tarjonnan ongelman. Sillä tarkoitetaan, että etenevän inkluusiokehityksen myötä yksi isoimmista liikuntaan pääsyn ongelmista on tiedon puute soveltuvista harrastusmahdollisuuksista. Tieto ei löydä tarvitsijaa. Se havainto puolestaan sysäsi liikkeelle VAU:n Löydä oma seura -palvelun uudistuksen, johon napattiin ideoita niin ikään hollantilaisesta Uniek Sporten -palvelusta.
Yksi asia voi johtaa kolmanteen. SEDY-hankkeeseen lähtö oli mainio tapa opetella EU-hankebyrokratiaa. Rohkaistuimme hakemaan EU-tukea eurooppalaisen elinsiirtourheilun viikon (ETSW2016) toteuttamiseksi. Tuloksena oli mittava tapahtumakokonaisuus, jossa elinsiirtoliikunnan parissa toimivat tutkijat jakoivat osaamistaan ja elinsiirron saaneiden lasten perheet löysivät toisensa. Urheiluväki promoamassa Sano kyllä elinsiirrolle -kampanjaa oli uutta ja ennenkuulumatonta.
EU-hankkeissa ei ole kyse vaan rahasta. Niissä myös verkostoidutaan, tutustutaan toisten keksimiin ohjelmiin, opitaan ja ideoidaan uutta, sparrataan kumppaneita ja levitetään osaamista. Kun kaikki napsahtaa kohdilleen, voi syntyä myös jotakin aivan uutta, kuten Valtti tai elinsiirtourheilun tapahtumaviikko. Ja kaiken sen tavoitteena on saada ihmisiä liikkumaan enemmän.
Maailma ympärillämme muuttuu nopeammin kuin koskaan. Myös liikuntaväki pärjää muutoksessa paremmin, jos on utelias uudelle ja motivoitunut oppimaan. Opintomatkoilla ja konferensseissa karttuvista verkostoista voi olla myös yllättävää hyötyä. On helpompi lähteä mukaan uusiin yhteistyökuvioihin, jos kumppani on entuudestaan tuttu.
NÄKÖALAPAIKALTA-BLOGI
Aija Saari on Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU:n tutkimuspäällikkö, jolla on takanaan yli neljännesvuosisata vammaisurheilun monitoiminaisena. Saari käsittelee kuukausittain julkaistavassa blogissaan "vähän kaikkea" vammaisurheilun ja soveltavan liikunnan alalta: inkkupiirakasta hankkeisiin, esteettömyydestä luokitteluun, arviointia ja seurantaa sekä miten muualla asiat on tehty. S-posti: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
