Esteetön eräpolku -hankkeen raportti antaa ohjeet luontoreittien kartoittamiseen ja kuvailuun

Suomessa on niukasti tarjolla tietoa esteettömistä ja saavutettavista luontomatkailupalveluista. Tarjonta kohdentuu esimerkiksi vain yksittäiseen kohteeseen tai reittiin, joista suuri osa on melko lyhyitä. Lisäksi esteettömyys ymmärretään edelleenkin liian suppeasti, esimerkiksi vain pyörätuolia käyttävien henkilöiden tarpeina, ja muut näkökulmat jäävät varjoon. Näihin epäkohtiin tartuttiin Esteetön eräpolku -hankkeessa (2018–2020), jonka loppuraportti on nyt julkaistu. Raportti löytyy tämän artikkelin alalaidasta pdf- ja word-tiedostoina.

Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014) velvoittaa huomioimaan, että vammaisuus, toimintakyky tai terveydentila eivät estä julkisten palveluiden, kuten kansallispuistojen ja retkeilykohteiden esteetöntä käyttöä. Liikuntalakiin (390/2015) on kirjattu velvoite huomioida yhdenvertaisuus ja tasa-arvo toiminnan lähtökohtina. Lisäksi YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus (27/2016) velvoittaa Suomea edistämään esteettömyyttä ja vammaisten henkilöiden yhdenvertaisen osallistumisen edellytyksiä yleisesti yhteiskunnassa ja harrastamisessa. Esteettömyydestä hyötyvät aivan kaikki, mutta erityisen tärkeää se on niille, joilla on esimerkiksi vammaisuudesta tai pitkäaikaissairaudesta johtuva liikkumisen tai toimimisen rajoite.

Esteetön eräpolku -hankkeessa tavoitteena oli lisätä esteettömien luontoreittien tarjontaa ja kehittää viestintää esteettömän luontomatkailun mahdollisuuksista. Hankkeen aikana päivitettiin luontoreittien esteettömyyskartoitusohjeistusta ja -lomakkeita sekä laadittiin ohjeita esteettömyydestä tiedottamiseen ja luontoreittien esteettömyyden kehittämiseen.

Luontoreittien esteettömyyden kartoitus pohjautuu rakennetun ympäristön esteettömyyskartoitusmenetelmä ESKEHiin, joka kehitettiin Invalidiliiton ESKEH-projektissa vuosina 2007–2009. Projektin aikana kehitettyjä lomakekokonaisuutta ja ohjeita päivitettiin Esteetön eräpolku -hankkeessa vastaamaan aiempaa paremmin nimenomaan luontoreittien ominaisuuksia, jotka poikkeavat monilta osin rakennetun ympäristön ominaisuuksista.

Esteettömyyskartoittajalla on valittavanaan kaksi kartoituslomakekokonaisuutta: esteetön luontoreitti ja vaativa esteetön luontoreitti. Esteetön eräpolku -hankkeen aikana Suomen Standardoimisliitto SFS ry uusi ulkoilun ja liikunnan merkit -standardinsa, jonka yhteydessä merkkivalikoimaan lisättiin edellä mainittujen esteettömän luontoreitin ja vaativan esteettömän luontoreitin merkit. Esteetön eräpolku -hankkeen asiantuntijatyöryhmä suosittelee, että näitä merkkejä käytetään vain kartoitettujen luontoreittien yhteydessä.

Luokitusjärjestelmissä ei ole olemassa kansainvälistä standardia. Esteetön eräpolku -hankkeen yhteydessä laadittiin katsaus erilaisiin käyttötarkoituksiin suunniteltuihin luokitusjärjestelmiin sekä myös muiden maiden luontoreittien luokitusjärjestelmiin, jotka osoittautuivat kirjavaksi kokonaisuudeksi.

– Reittiluokituksen ja -kuvauksen ei tulisi määritellä reitille sopivaa käyttäjäryhmää, vaan sen lähtökohtana tulisi olla, että tietojen perusteella henkilö voi itse luoda mielikuvan siitä, millaisilla edellytyksillä hän pystyy reittiä tai kohdetta käyttämään, linjaa erilaisia reittiluokituksia läpikäynyt Teemu Lakkasuo Suomen Paralympiakomiteasta.

Maasto ja rakentaminen vaikuttavat siihen, kumpaa lomakekokonaisuutta – esteetön reitti vai vaativa esteetön reitti – reitin esteettömyyden kartoittamiseen kannattaa käyttää. Nyrkkisääntönä on, että mitä tasaisempi maasto ja rakennetumpi tai viimeistellympi kokonaisuus, sitä todennäköisemmin kannattaa lähteä liikkeelle esteettömän luontoreitin lomakkeista. Kartoitusohjeet on koottu Esteetön eräpolku -hankkeen raportin lukuun 2.

Ei ole tarkoituksenmukaista tai realistista pyrkiä kartoittamaan kaikkia pitkiä luontoreittejä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö pidemmätkin reitit saattaisi soveltua monelle toimintarajoitteiselle liikkujalle. Jotta he pääsevät arvioimaan, soveltuuko jokin tietty pitkä reitti juuri heidän toimintakyvylleen, he tarvitsevat ajantasaisia ja täsmällisiä ennakkotietoja reitistä.

Esteetön eräpolku -hankkeen raportin kolmosluvussa esitellään erilaisia tapoja reittikuvausten laatimiseen. Jos reitistä on tehty esteettömyyskartoitusraportti, voidaan reittikuvaus tehdä sen pohjalta. Reittikuvauksen laatijan tulee kuitenkin myös itse kulkea reitti läpi. Jos reitistä ei ole tehty esteettömyyskartoitusta, voi kokenut reitittäjä tehdä reittikuvauksen itse tai esimerkiksi toimintarajoitteisten asiakkaiden kanssa yhteistyössä.

Reittikuvausta laadittaessa on tärkeää huomioida eri käyttäjäryhmien tarpeet. Esteettömyyden näkökulmasta erilaisilla käyttäjäryhmillä tarkoitetaan henkilöitä, joilla on liikkumisen, näkemisen, kuulemisen tai ymmärtämisen rajoitteita. Kuvauksessa on tärkeää kertoa selkeästi kulkemista tai toimimista rajoittavat tai niihin vaikuttavat tekijät. Reittikuvaus eroaa esteettömyyskartoitusraportista esimerkiksi siinä, että reittikuvaukseen kootaan niitä asioita, jotka reitillä ja kohteessa jo ovat, eikä niitä asioita, joita sieltä puuttuu tai joita sinne pitäisi rakentaa.

Reittikuvauksia voidaan julkaista erilaisissa palveluissa, kuten Luontoon.fi, Outdoor Active ja Retkipaikka.fi sekä esimerkiksi kuntien tai matkailupalveluiden omilla sivuilla. Sanallista reittikuvausta voi täydentää mahdollisuuksien mukaan myös kuvilla ja videoilla. Reittikuvausten ei täydy aina olla ammattilaisten laatimia, vaan myös vapaamuotoisemmilla harrastajien tekemillä reittikuvauksilla on oma tärkeä arvonsa.

Esteetön eräpolku -hanketta vietiin eteenpäin samaan aikaan Luonto kaikille -hankkeen kanssa. Luonto kaikille -hankkeessa kasvatetaan luontomatkailun potentiaalia tukemalla palveluja tarjoavien tahojen esteettömyys- ja saavutettavuusosaamista.

– Hankkeiden rinnakkaisuus on auttanut jäsentämään luontoliikuntaan liittyvää esteettömyystyötä, tuonut selkeyttä käsitteisiin, tiivistänyt eri toimijoiden välistä yhteistyötä, mahdollistanut kustannustehokkaan toiminnan ja tehostanut tulosten levittämistä laajalle kentälle, luettelee molemmissa hankkeissa suuressa roolissa ollut Petri Rissanen Paralympiakomiteasta.

Esteetön eräpolku -hankkeen toteutuksesta vastasi Suomen Paralympiakomitea yhteistyössä Metsähallituksen Luontopalvelujen ja Invalidiliiton Esteettömyyskeskus ESKEn kanssa. Hanketta on rahoittanut opetus- ja kulttuuriministeriö.

– Hankkeessa saatiin paljon aikaiseksi, mutta silti sillä on vasta raapaistu pintaa. Hankkeesta jouduttiin esimerkiksi jättämään pois talvi- ja vesistöreitit, vaikka tiedetään talven lumineen ja jääreitteineen sekä vesistöjen olevan tärkeitä ja kiinnostavia retkeilyn ympäristöjä myös erityisryhmille. Ne voivat jopa sopivilla välineillä ja riittävällä etukäteistiedolla mahdollistaa itsenäisen retkeilyn henkilöille, joille se voi olla kesäisillä kävelyreiteillä mahdotonta. Jatkossa kannattaisi myös selvittää mahdollisuuksia yhtenäistää luonto- ja retkeilyreittien esteettömyyden luokittelujärjestelmiä esimerkiksi yhteispohjoismaisena tai Euroopan laajuisena yhteistyönä, toteaa esteettömyysasiantuntija Jukka Parviainen Suomen Paralympiakomiteasta.

Kuva: Petri Jauhiainen