Kuukauden vapaaehtoinen: Marika Kurki on keskisuomalaisen parajääkiekon väsymätön moottori

Marika Kurki

SISU Paraicehockey -parajääkiekkojoukkueen joukkueenjohtaja Marika Kurki on Paralympiakomitean huhtikuun Kuukauden vapaaehtoinen. Ehdota seuraavaa Kuukauden vapaaehtoista tästä.

Marika ja Teemu Kurjen Leevi-poika oli 8-vuotias, kun hänen fysioterapeuttinsa ehdotti, että tämä voisi käydä kokeilemassa kelkkajääkiekkoa Jyväskylän kaupungin erityisliikunnan vuorolla.

– Silloin kelkka oli vielä Leeville aivan liian iso, sellainen iänikuinen ruotsalainen rautahäkkyrä. Leevi kokeili, mutta harrastuksen aloittaminen jäi vuodeksi. 9-vuotiaasta asti hän on harrastanut lajia säännöllisesti, Marika Kurki kertoo.

Kelkkajääkiekko pyöri Jyväskylässä pitkään kaupungin erityisliikunnan alaisena toimintana. Harrastajia oli Leevin aloittaessa kymmenkunta. Homma toimi muuten, mutta vuoroja oli vain kerran viikossa ja yhteensä vuosittain vain reilu kymmenen kertaa.

– Me pelaajien vanhemmat pyysimme kaupungilta, että saisimme lisävuoroja kelkkakiekkoon, mutta siellä tulivat resurssit vastaan, eikä se onnistunut, Marika Kurki muistelee.

– Aloin kartoittaa, mistä voisimme saada toisen vuoron, ja sattumalta juuri silloin Jyväskylään valmistui Liikuntakeskus Buugi ja sinne kaksi uutta kaukaloa. Olin hyvään aikaan liikkeellä ja saimme sieltä vuoron, johon onnistuin vielä hankkimaan sen verran sponsoreita, että toisesta viikkovuorosta ei tullut pelaajille lisäkustannuksia, hän jatkaa. 

Mutta kun kaupunki jakoi vuoroja seuraavalle kaudelle, Kurki huomasikin joukkueensa olevan heikoilla, kun apajilla olivat kaikki Jyväskylän jääurheiluseurat.

– Meillä oli vain pieni joukkue ja vastassa vuorojaossa oli isoja seuroja. Siinä vaiheessa aloitimme neuvottelut Tikkakosken Tikan kanssa sen alaisuuteen siirtymisestä.

Tikkakosken Tikka on pienehkö seura, päälajinaan ringette, mutta se tarjosi kelkkakiekkoilijoille jotain, mitä JYP, Diskos ja Jyvässeudun Kiekko eivät voineet tarjota: jäävuoron kohtuulliseen ajankohtaan.

– Nykyään meillä käy pelaajia Kangasniemeltä, Keuruulta, Äänekoskelta ja välillä Lapualta saakka. Lisäksi meidän pelaajillamme on mukana henkilökohtaisia avustajia, jotka ovat usein opiskelijoita tai tekevät työtään muiden töiden ohessa. Meillä ei oikein voi olla vuoroja aikaisin iltapäivällä tai tosi myöhään illalla.

Tikkakosken Tikka on osoittautunut hyväksi kotipesäksi tammikuussa 2017 perustetulle SISU Paraicehockey -joukkueelle. Kelkkajääkiekon nimikin on vuosien varrella vaihtunut kansainvälisen mallin mukaisesti parajääkiekoksi.

Suomen mestaruus palkintona kovasta työstä

Kurjen perheessä parajääkiekko on vallannut leijonanosan vapaa-ajasta. Leevi-poika pelaa, Teemu-isä valmentaa ja Marika-äiti pitää taustalla kaikkia lankoja käsissään.

– Etenkin SISUn ensimmäinen vuosi oli kieltämättä aika haastava, kun piti itse selvittää kaikki rahoituksesta lähtien. Mutta onneksi meillä on aina ollut hyvä porukka vanhempia, joiden kesken voi jakaa vastuuta. Esimerkiksi turnauksien järjestämiseen meiltä löytyy monenlaista osaamista, Marika Kurki toteaa.

– Tyttäreni on joskus kysynyt, että onko tuossa mitään järkeä, kun laitamme kaiken vapaa-ajan SISUun. Mutta kyllä se itselle tuntuu mielekkäältä. Varmaan siihen vaikuttaa se, että olen itse aiemmin työskennellyt sosiaaliohjaajana, joten on auttaminen ja tekeminen verissä. Olen sellainen persoona, että en voi katsoa sivusta, jos joku ei toimi, vaan alan sitten itse tekemään, että perhana vieköön, kohta muuten toimii, hän naurahtaa.

Marika Kurki on tykästynyt parajääkiekkoon niin täysivaltaisesti, että on alkanut itsekin pelata sitä kuntoilu- ja harrastemielessä.

Kun SISU Paraicehockey vuonna 2017 aloitti toimintansa, oltiin suomalaisessa parajääkiekossa vielä kaukana siitä, että pystyttäisiin pelaamaan kotimaista sarjaa. SISUn kehityksen kanssa samanaikaisesti koko kotimainen lajikulttuuri on ottanut isoja harppauksia. Keväällä päättyi historian toinen Parajääkiekkoliigan kausi ja pääasiassa nuorista pelaajista koostuva SISU juhli ensimmäistä Suomen mestaruuttaan.

– Tämä kevät oli aivan mieletön! Mestaruus oli todellinen huipennus, jota en ainakaan minä ollut oikein uskaltanut edes toivoa. Se oli itsellenikin ihan paras palkinto, sillä näiden ihmisten takiahan tätä jaksaa tehdä. On ollut hienoa nähdä pelaajien kehittyvän. Juniorityö on kaikki kaikessa, sieltä ne tulevaisuuden tähdet aikanaan tulevat.

Peurungan esteetön kaukalokin lähti Kurjen aloitteesta

Toukokuussa Peurungan kylpylähotellin yhteyteen Laukaalle valmistuu Keski-Suomen ensimmäinen esteetön kaukalo. Kun Peurungassa esteettömyyteen on muutenkin vuosien saatossa panostettu paljon, on Peurunka jatkossa potentiaalinen järjestämispaikka vaikka parajääkiekon arvokisoille.

Ensimmäinen isompi parajääkiekkotapahtuma Peurungan uudessa esteettömässä kaukalossa on SISUn järjestämä SISU Camp -leiri 8.–11. kesäkuuta. Leirillä yhtenä valmentajana toimii Ruotsin parajääkiekkomaajoukkueen valmentaja, suomalainen Timo Lahtinen.

Marika Kurjella oli näppinsä pelissä Peurungan esteettömän kaukalon syntyprosessissa liikkeelle panevana voimana.

– Peurungan jäähallissa vaihtui omistaja joku vuosi sitten, joten totesin, että minäpä menen sinne juttusille. Siellä kun oli muuten niin hyvät esteettömät tilat leirien ja turnausten järjestämiseen, niin enää esteetön kaukalo tarvittaisiin. Peurungan jäähallin toimitusjohtaja sanoi, että jos Peurungan kylpylähotelli vain lähtee projektiin mukaan, niin tätä voidaan lähteä toteuttamaan. Nyt on esteetön kaukalo sitten valmistumassa, Kurki sanoo.

Parajääkiekon kannalta kaukalolle tärkeimmät esteettömyyselementit ovat se, että vaihtopenkin lattia ja jää ovat samalla tasolla, vaihtopenkkien ja jäähyaition liikkumatilat ovat riittävän leveät ja laidat vaihtopenkkien ja jäähyaition kohdalla ovat läpinäkyvät. Erittäin tärkeää on myös esteettömyys ja riittävän leveät kulkuväylät kaukalon ulkopuolella, jolloin siirtymiset pukukoppiin ja sieltä jäälle onnistuvat.

EHDOTA KUUKAUDEN VAPAAEHTOISTA!

Suomen Paralympiakomitea nostaa vapaaehtoistoimijoiden tekemää arvokasta työtä valokeilaan Kuukauden vapaaehtoinen -juttusarjassa, jossa esitellään vapaaehtoistyötä paraurheilun tai soveltavan liikunnan parissa tekeviä henkilöitä.

Kuukauden vapaaehtoinen voi toimia urheiluseuran tai paikallisyhdistyksen riveissä tai olla jollain muulla tavalla tekemisissä paraurheilun tai soveltavan liikunnan kanssa. Kuukauden vapaaehtoinen valitaan sähköisen ilmiantolomakkeen kautta tulleiden ehdotusten joukosta.

Anna oma ehdotuksesi Kuukauden vapaaehtoiseksi tästä

Kuukauden vapaaehtoiseksi ei voi ilmoittaa itseään, vaan ehdotuksen tulee tulla toisen henkilön/tahon tekemänä. Ehdotuksen yhteyteen kirjoitetaan lyhyet perustelut, miksi juuri tämä henkilö olisi hyvä Kuukauden vapaaehtoiseksi.

Jos ehdotat henkilöä tammikuun Kuukauden vapaaehtoiseksi ja hän ei tule valituksi, häntä ei tarvitse ehdottaa uudestaan. Aiemmat ehdotukset huomioidaan tulevien kuukausien valintaprosessissa. Sama henkilö/taho voi ehdottaa myös useampaa Kuukauden vapaaehtoista. Yhteen lomakkeeseen tulee kuitenkin laittaa vain yhden ehdotettavan nimi.

Kuukauden vapaaehtoinen -artikkeli julkaistaan kunkin kuukauden viimeisenä päivänä. Ehdotuksia Kuukauden vapaaehtoiseksi voi lähettää milloin tahansa.

Muut Kuukauden vapaaehtoiset

 

HALUATKO TULLA MUKAAN TOIMINTAAN?

Liity Paralympiakomitean vapaaehtoisten listalle tästä

Vapaaehtoiset koulutetaan tapahtumakohtaisesti, ja usein lajista ja työtehtävistä ei tarvitse olla aiempaa kokemusta. Tapahtumista lähetetään viestiä vapaaehtoisille, jotka ovat listalle ilmoittautuneet. Tapahtumien määrä ja vapaaehtoisten tarve vaihtelee.