Luonnossa liikkuen ja nauttien

Luonnossa liikkumisen on todettu parantavan niin fyysistä kuin psyykkistäkin hyvinvointia. Epätasainen maasto koettelee hyvin tasapainoa. Kantoja, puunrunkoja, ja puroja voi ylittää ja oksia alittaa. Monipuolisesti koko keholle töitä. Apuvälineenkäyttäjälle esimerkiksi vanhat metsätien pohjat toimivat hyvin luonnossa liikkumiseen, koska tien pohja on kova ja epätasainen. Aistit ovat auki tuoksujen ja maisemien suhteen.

Iloliikuttajista, eli VAU:n vertaisohjaajista ainakin Anneli, Tarja ja Niko pitävät luonnossa liikkumisesta:

– Olen syntynyt ja kasvanut Rovaniemellä Ounasvaaran kupeessa ja Kemijoen varrella. Tuolloin olin heikkonäköinen ja pystyin aivan itsenäisesti harrastamaan liikuntaa sen eri muodoissa: hiihtoa, luistelua, uintia, pyöräilyä. Tämän lisäksi perheen normaaliarkeen kuuluivat marjastus, sienestys, kalastus ja nuotioreissut, kertoo Anneli.

– Sokeuduttuani ja saatuani kaksi lasta ulkona liikkuminen jäi siihen, että istuin hiekkalaatikon reunalla, kun vahdin pienten lasten leikkejä. 2010 menin Arlaan, Espoon Leppävaaraan hankkimaan näkövammaistaitoja ja sieltä sain uuden liikuntakipinän, mutta ulkona liikkuminen puuttui, hän jatkaa.

– Päätin hankkia opaskoiran ja sain sen kaksi vuotta sitten. Tästä alkoi uusi elämänvaihe. Pikkuhiljaa opin uusia reittejä koirani kanssa ja nyt voin milloin tahansa, kun siltä tuntuu, napata hihnan käteen ja lähteä opaskoirani kanssa ulos lenkkeilemään. Asun sellaisella alueella, jossa luontoa on tarjolla, ja voin valita menenkö metsän keskelle, kevyen liikenteen väylälle vai hiekkateille peltojen keskelle. Opaskoiran kanssa liikkuminen tuo itsetuntoa, kehittää tasapainoa ja tietysti kasvattaa kuntoa. Bonuksena tulee vielä se, että opaskoiran ansiosta ihmiset tulevat juttelemaan ja saan joka päivä uusia tuttavuuksia. Koira tuo myös lämpöä koko perheelle, Anneli sanoo.

Luonto voi olla läsnä erilaisissa ympäristöissä: peltoaukeilla, metsässä tai puistoalueilla. Tarjaa houkuttavat metsät, sillä siellä löytyy todellista ravintoa: sieniä ja marjoja. Tänä vuonna paljon puhuttiin sienettömästä syksystä, koska kesä oli kuiva. Vuosi ei ilmeisesti kuitenkaan jää sienettömäksi, sillä todellinen konkari tietää mistä ja mitä etsiä.

– Metsässä vilahtaa äkkiä 1–2 tuntia aivan huomaamatta. Samalla se on hyvää kuntoilua. Tasapaino parantuu, kun on epätasaisella alustalla eli pehmeällä pohjalla. Sieltä tuntuu helpolta siirtyä kovalle polulle, eli monenlaista maapohjaa tulee tallattua. Metsässä on happirikas ilma, joka on tuoksuja täynnä. Metsäreissu virkistää aina mieltä. Kaiken kruunaa hyvä sienisaalis, Tarja tiivistää luonnossa liikkumisen hyötyjä.

Niko tykkää liikkua monella tapaa. Eikä jää vähälle tuo liikkuminen, koska hänellä on opaskoira. Koira on todellinen pesonal trainer, koska ulos on lähdettävä.

– Liikun luonnossa aina silloin tällöin. Vaikka asun keskellä Helsinkiä, niin mahdollisuudet luonnossa liikkumiseen ovat hyvät. Vesi on kolmen kilometrin päässä, luontoa on paljon ja nautin metsässä liikkumisessa. Olen Lapista kotoisin, joten aikanaan tuli hyvin paljon hiihdettyä ja luisteltua vapaa-ajalla, Niko toteaa.

– Sokeuduin neljä vuotta sitten ja olen käyttänyt opaskoiraa paljon siihen, että lähden luontoon. Avustajan kanssa liikumme myös paljon. Luonto on minulle sellainen paikka, missä tykkään hiljentyä ja rauhoittua. Säästä riippumatta lähden ulos. Syksyllä on ihanaa mennä kuuntelemaan luonnon ääniä ja vastaavasti keväällä on mahtava kuunnella, kun linnut laulavat ja lumi sulaa, hän jatkaa.

– Luonto on minulle todella tärkeä paikka ja olen todella onnellinen, että on vielä paljon rauhallisia paikkoja täällä Helsingissä, jossa voimme liikkua. Käyn paljon Nuuksion metsissä ja Helsingissä Keskuspuiston alueilla, joissa on aivan mahtavat maisemat ja myös hyvät reitit. Helsinki on hyvin laaja alue, jossa riittää jokaiselle haastavampia ja myös kaiken kokoisia maastoja. Nykyään kun en enää näe mitään, niin pyrin ottamaan aina jonkun ihmisen mukaan. Tykkään hyvin paljon lähteä myös telttailemaan. Onneksi meillä riittää Suomessa metsää ja puhdasta luontoa, minne jokainen meistä voi mennä hiljentymään, Niko tiivistää loppuun.

Luonnossa liikkumiseen on olemassa erilaisia hankkeita. VAU, Lahden ammattikorkeakoulu ja Metsähallituksen Luontopalvelut ovat yhteistyössä Luonto kaikille -hankkeessa, jonka tavoitteena on kehittää Päijät- ja Kanta-Hämeen luontomatkailukohteiden esteettömyyttä ja saavutettavuutta. Yhtäältä kyse on vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden edistämisestä, toisaalta siitä, että matkailualan yritykset hahmottaisivat esteettömistä palveluista hyötyvät ihmiset entistä paremmin luontomatkailun potentiaaliseksi kohderyhmäksi.

Hankkeen aluksi selvitetään olemassa olevat rakenteet, reitit ja palvelut, joiden ympärille on mahdollista rakentaa esteettömiä vaelluksia ja retkiä. Tämän pohjalta toteutetaan työpajoja, joissa kehitetään uusia esteettömiä palveluita. Yritysten ja potentiaalisten asiakkaiden kanssa pilotoidaan erilaisia tuotekonsepteja, jotka ovat levitettävissä myös muualle maahan. Konseptit sisältävät esteettömän luontomatkan sisällön katkeamattomana ketjuna ennakkoinformaation saatavuudesta, majoituksesta ja ruokailuista aina niin opastettujen kuin omatoimistenkin luontoretkien toteuttamiseen.

LUKA-hankkeeseen nivoutuen VAU:ssa on käynnistetty myös toinen luontoliikunta-aiheinen hanke, nimeltään Esteetön eräpolku. Hankkeen tavoitteena on päivittää ja täydentää luontoreittien esteettömyyden kartoitusohjeet (Luonto-ESKEH) sekä laatia malli pitkien luontoreittien esteettömyyden kartoittamiseen (työnimi: Reitti-ESKEH) ja esteettömyydestä raportoimiseen. Kartoitusohjeita käytetään LUKA-hankkeen kartoitusvaiheessa.

Pilottikohteena Esteetön eräpolku -hankkeessa on Hossan kansallispuisto, jossa uutta ohjeistusta testataan. Päivitetyt kartoitusohjeet valmistuvat vuoden 2018 loppuun mennessä. Koordinaattorina toimii Petri Rissanen.

Metsähallituksen ylläpitämästä www.luontoon.fi -palvelusta voi etsiä sopia reittejä, jos esimerkiksi käyttää apuvälinettä luonnossa liikkumiseen.

Nautitaan luonnosta ja tulevasta ruskasta!

PS. Lopuksi oikea vastaus Heidi Ikäheimosen jättämään yleisurheilukysymykseen, joka oli edellisessä ryhmäliikuntaa ja penkkiurheilua käsitelleessä jutussa. Kaksiosainen kysymys kuului: Suomalaisen keihäänheiton historiaan mahtuu aikavälille 1980–2000 kymmenen vuoden arvokisaputki, jolloin jokaisissa EM-, MM- tai olympiakisoissa on tullut jonkun värinen mitali Suomeen. A) Määrittele ajanjakso, jota kysytään ja B) nimeä sekä mitalistit että heidän mitaliensa väri ja missä kisoissa ne on saavutettu.

Vastaus

• A) ajanjakso on 1987 - 1996
• B) mitalistit ja kisat
  • Seppo Räty, MM-kultaa Roomassa 1987
  • Tapio Korjus kultaa, Seppo Räty pronssia Soulin olympialaisissa 1988
  • 1989 ei ollut arvokisoja
  • Päivi Alafrantti EM-kultaa Splitissä 1990
  • Kimmo Kinnunen MM-kultaa, Seppo Räty hopeaa Tokiossa 1991
  • Seppo Räty olympiapronssia Barcelonassa 1992
  • Kimmo Kinnunen MM-hopeaa Stuttgartissa 1993
  • Seppo Räty EM-hopeaa Helsingissä 1994
  • Mikaela Ingberg MM-pronssia Göteborgissa 1995
  • Heli Rantanen olympiakultaa ja Seppo Räty olympiapronssia Atlantassa 1996, johon muuten Räty päätti pitkän uransa.

Teksti ja kuvat: Tiina Siivonen