Kyselytutkimus: Vammaisten henkilöiden toimijuus liikunnan kentällä määrällisesti vaatimatonta

Liikuntatieteiden tohtori Kati Kauravaara toteutti syksyn 2022 aikana Suomen Paralympiakomitean toimeksiannosta kyselytutkimuksen, jossa kartoitettiin vammaisten henkilöiden määrää suomalaisten liikuntajärjestöjen ja liikunta-alan oppilaitosten luottamus- ja työtehtävissä tai opiskelijoina. 

Tutkimuksen perusteella vammaisia henkilöitä työskentelee kokopäiväisesti liikuntajärjestöissä ja liikunta-alan oppilaitoksissa varsin vähän, yhteensä vain viisi henkilöä. Luvussa ei ole mukana kyselyn toimeksiantajan eli Suomen Paralympiakomitean työntekijöitä. Paralympiakomiteassa kokopäiväisesti työskenteleviä vammaisia henkilöitä on neljä.

Osa-aikaisia vammaisia työntekijöitä on liikuntajärjestöissä 12, oppilaitoksissa ei yhtään. Luottamushenkilöinä on 56 vammaista henkilöä yhteensä 23 liikuntajärjestössä. Näissäkään luvuissa ei ole mukana Paralympiakomitean vammaisia osa-aikaisia työntekijöitä (7) eikä luottamushenkilöitä (hallituksessa 3, muissa työryhmissä ja valiokunnissa lisäksi yhteensä 41).

Liikunta-alaa opiskelee kyselyaineiston mukaan tällä hetkellä neljä vammaista henkilöä. Erityisesti opiskelijoita koskevien lukujen osalta on hyvä huomioida, ettei oppilaitoksilla – tai liikuntajärjestöilläkään – ole perusteita tai oikein mahdollisuuttakaan pitää lukua vammaisista henkilöistä.

– Kyselyyn vastaaja ei voi tosiasiallisesti aina tietää, kuuluuko työntekijä, luottamushenkilö tai opiskelija tiettyyn ryhmäkategoriaan vai ei, toteaa kyselytutkimuksen toteuttanut Kati Kauravaara.

– Mutta tämäkin huomioon ottaen voi todeta, että vammaisten henkilöiden määrä liikuntajärjestöissä ja alan oppilaitoksissa on kovin pieni ja sitä myöten vammaisten henkilöiden toimijuus ja osallisuus näyttäytyykin tämän kyselyn mukaan määrällisesti vaatimattomalta, Kauravaara jatkaa.

Syytä pohtia, miksi vammaisia henkilöitä ei hakeudu liikunta-alalle

Kyselytutkimuksessa kartoitettiin myös sitä, millaisia haasteita ja esteitä liittyy vammaisten henkilöiden osallisuuteen, kun kyse on työllistymisestä, luottamustoiminnasta tai opiskelusta liikunta-alan oppilaitoksissa ja liikuntajärjestöissä. Peräti 63 prosenttia liikuntajärjestöjen kyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että haasteita tai esteitä vammaisten henkilöiden työllistymiselle tai toimimiselle luottamushenkilöinä heidän organisaatiossaan ei ole. Vastaajista ne, jotka olivat tunnistaneet osallisuuden haasteita ja esteitä, kertoivat niiden liittyvän esimerkiksi viestintään ja fyysisten tilojen esteellisyyteen.

Kyselyssä pyydettiin myös pohtimaan toimia, jotka voisivat lisätä vammaisten henkilöiden osallisuutta. Erityisesti esiin nousivat viestintä- ja markkinointitoimet, jotta vammaiset henkilöt kokisivat avoimien työpaikkojen soveltuvan myös heille. Lisäksi oltiin sitä mieltä, että vammaisten henkilöiden osallisuutta lisää se, jos soveltavaa liikuntaa ylipäänsä edistetään järjestössä.

– Huomionarvosta tutkimuksessa oli, että hyvin monen vastaajan mielestä haasteita ja esteitä vammaisten henkilöiden toimimiselle vastaajien organisaatiossa ei ole, mutta silti vammaisten henkilöiden määrä organisaatiossa työntekijöinä, opiskelijoina tai luottamushenkilöinä on vähäinen. Moni vastaaja ylipäänsä vetosi siihen, ettei vammaisia henkilöitä ole hakeutunut organisaatioon, eikä haasteita tai esteitä siksi ole ollut, Kauravaara toteaa.

– Eikö olisi syytä pohtia nimenomaan sitä, miksi vammaisia henkilöitä ei ole hakeutunut toimijoiksi organisaatioihin? Löytyisikö sitä kautta haasteita ja esteitä, joihin ei ole osattu tai haluttu kiinnittää huomiota? Jos ei katso maailmaa vähemmistöryhmään kuuluvan henkilön katseella, on usein vaikea nähdä itselle näkymättömiä esteitä, joita vähemmistöryhmiin kuuluvat kokevat, hän jatkaa.

Kauravaara viittaa tutkimuksensa pohdintaosiossa vuonna 2020 julkaistuun työ- ja elinkeinoministeriön selvitystyöhön, jossa tunnistettiin vammaisten henkilöiden työllistymisen rakenteellisia esteitä yleensä. Selvitystyön mukaan suomalaisessa palvelujärjestelmässä ei ole ollut aina lähtökohtana se, että vammaiset henkilöt ovat palkkatyössä. Työkykyisille vammaisille henkilöille saatetaan esimerkiksi tarjota jo nuorena mahdollisuutta siirtyä eläkkeelle.

– Kyselyssämme ehdotettiin, että nostettaisiin enemmän esiin esimerkkejä siitä, millaisiin tehtäviin vammaiset henkilöt ovat työllistyneet. Esimerkeillä voidaan uudistaa olemassa olevaa sosiaalista representaatiota, ja niillä on voimaa toimiessaan silmien avaajina työnantajille ja kannusteina vammaisille henkilöille, Kauravaara sanoo.

Kyselytutkimus linkittyi Suomen Paralympiakomitean Vammaiset vaikuttajiksi -hankkeeseen (2021–2022), jonka aikana muun muassa järjestettiin kaksi vuoden mittaista koulutusohjelmaa vammaisille henkilöille, jotka ovat kiinnostuneita urheilun ja liikunnan parissa toimimisesta.

Liikuntajärjestöjen kyselytutkimus lähetettiin yhteensä 135 liikuntajärjestöjä edustavalle henkilölle. Näistä 94 oli lajiliittojen, 15 liikunnan aluejärjestöjen, 9 ruotsinkielisten liikuntajärjestöjen ja 18 muiden liikunta-alan järjestöjen edustajia. Kyselyyn vastasi yhteensä 68 liikuntajärjestön edustajaa.

Oppilaitoksille suunnattu kysely lähetettiin 21 liikunta-alan oppilaitosta edustavalle henkilölle. Kyselyyn vastasi yhteensä 13 oppilaitoksen edustajaa.