Tarkkuussuunnistus on kaikille sopiva luontoliikuntalaji

Myös liikuntavammainen voi kokea suunnistuksesta tutun luonnossa liikkumisen riemun ja kartanluvun tuomat haasteet. Tämä on mahdollista harrastamalla tarkkuussuunnistusta, lajia joka soveltuu kaikille liikuntakykyyn ja -tapaan katsomatta. Lisäksi oman viehätyksensä tuo mahdollisuus kilpailla tasaveroisesti vaikka huippukuntoista maajoukkuesuunnistajaa vastaan.

Tarkkuussuunnistuksessa on nykyisin kaksi alalajia. Normaalikilpailu, josta käytetään myös nimeä PreO, on kilpailumuoto, jossa kilpailija kulkee teitä ja polkuja pitkin karttaan merkityn radan ja ratkaisee rasti kerrallaan, mikä maastoon sijoitetuista rastilipuista on juuri karttaan rastiympyrällä merkityssä kohdassa. Muutama vuosi sitten kehitettiin kartanluvun nopeutta mittaava Tempo, jossa kilpailijan tehtävänä on ratkaista paikallaan istuen useampi karttatehtävä mahdollisimman nopeasti oikein.

Suomen Suunnistusliiton alainen laji

Alun perin tarkkuussuunnistus on kehitetty Ruotsissa 1970-luvulla suunnistuksen vammaisurheilulajiksi. Laji osoittautui kuitenkin niin hyvin kaikille sopivaksi, että sitä ei nykyisin varsinaisesti pidetä vammaisurheilulajina, vaan kaikille sopivana lajina.

Tarkkuussuunnistus on myös yksi kansainvälisen suunnistusliiton alaisista neljästä virallisesta suunnistuksen kilpailulajista normaalin metsäsuunnistuksen, talvisen hiihtosuunnistuksen ja polkupyörällä kilpailtavan pyöräsuunnistuksen ohella. Suomessa lajia harrastetaan Suomen Suunnistusliiton alaisena lajina.

Kaikille sopivaksi tarkkuussuunnistuksen tekee se, että lajin harrastajat ratkovat suunnistustehtäviä hyväkuntoisilta poluilta ja teiltä menemättä varsinaisen maaston puolelle. Sallituilla reiteillä saa kulkea kävelyn ja juoksun lisäksi esim. sauvoihin tai rollaattoriin tukeutuen, tai sitten pyörätuolilla tai sähköisillä apuvälineillä (sähköpyörätuoli, sähkömopo ym.). Myös avustajan käyttö on sallittua kulkemisen varmistamiseksi ja leimaamisessa.

Toki nopeajalkaiset huippukuntoiset urheilijat saavat jonkin verran etua verrattuna esim. pyörätuolista maastoa tutkivaan, mutta lajin yksi tasavertaisuutta korostava seikka on se, että fyysistä nopeutta ei mitata, vaan tarkkuus on ratkaiseva tekijä. Radat myös laaditaan siten, että pyörätuolista katsottuna ratkaisun kannalta oleelliset asiat ovat yhtä hyvin havaittavissa. Ja esimerkiksi nopeuskilpailu Tempossa kaikki ratkovat tehtäviä istuen.

Normaalisti kilpailijoita ei jaotella mitenkään liikkumiskyvyn, iän tai sukupuolen perusteella. Vain eri taitotasolla oleville on erityyppisiä ratoja, joten ensikokeilut voi huoletta tehdä huomattavasti helpommilla radoilla kuin mitä kokeneet lajin osaajat ratkovat.

Poikkeuksena edelliseen ovat kansainväliset arvokisat, Euroopan- ja maailmanmestaruuskilpailut, joissa kilpaillaan kahdessa eri sarjassa; avoimessa sarjassa ja paralympiasarjassa. Paralympiasarjaan hyväksytään kilpailija, jolla on selvästi liikuntakykyä rajoittava vamma.

Näin lajilla on kuitenkin myös vahva vammaisurheilustatus, etenkin kun sarjoja arvostetaan tasaveroisesti.

Ongelmanratkaisua parhaimmillaan

Lajin perusidea on maaston ja kartan lukeminen ja niiden vertaaminen keskenään. Karttahan on ikään kuin korkealta ilmasta otettu valokuva maastosta. Eri maaston kohteet kuvataan kartalla kansainvälisesti sovituilla symboleilla, jotka ovat aika loogisia ja melko helposti opittavissa. Ehkä eniten haastetta alkuun tuo maaston korkeuserojen kuvaaminen, joka tapahtuu korkeuskäyrien avulla.

Kartanlukuun lähes jokainen on törmännyt jotenkin, esim. lukemalla talon pohjapiirustusta tai kaupunkien opaskarttoja. Suunnistuskartan lukeminen on pohjimmiltaan aivan sama asia.

Tarkkuussuunnistaja kulkee polkuja ja teitä pitkin tähystäen maastoon sijoitettuja rastikohteita ja pyrkii päättelemään, mikä maastossa olevista useista rastilipuista on juuri karttaan rastiympyrällä merkityssä kohdassa.

Voisi sanoa, että laji on ongelmanratkaisua parhaimmillaan. Joko pyritään päättelemään ne asiat, jotka tukevat jonkin rastilipun valintaa, tai sitten pyritään vääriä vaihtoehtoja pois sulkemalla päätymään oikeaan ratkaisuun. Onpa lajia verrattu sudokuihin tai sanaristikoihin, joten jos nautit niiden ratkomisesta, saattaa tarkkuussuunnistus olla sinun lajisi.

Ilman suunnistustaustaakin voi aloittaa

Yleisölajina tarkkuussuunnistus on kieltämättä aika tylsää seurattavaa, kun kilpailijat tähyilevät rauhallisesti maastoa ja vertaavat sitä karttaan. Hiljaisuus on käsin kosketeltavaa, sillä kaikenlainen kommunikointi on kiellettyä, poikkeuksena avustajaa tarvitsevat kilpailijat, jotka saavat antaa avustajilleen ohjeita.

Paremmin yleisön seurattavaksi sopii nopeuskilpailu Tempo, jossa on mahdollista nähdä nopeudeltaan varsin uskomattomia suorituksia, etenkin maailman parhaimpiin kuuluvien suomalaisten toimesta.

Tarkkuussuunnistuksen harrastajissa on sekä suunnistustaustan omaavia henkilöitä että myös puhtaasti lajin ulkopuolelta mukaan tulleita. Suunnistustausta helpottaa ja nopeuttaa lajin omaksumista, etenkin kartanlukua. Laji on kuitenkin helposti omaksuttavissa vaikka aiempaa suunnistustaustaa ei olisikaan; innostus ja halu oppia riittää.

Esimerkkinä tästä käy pari menestynyttä Suomen maajoukkuetason paralympialuokan urheilijaa, joilla ei ennen vammautumista ole ollut minkäänlaista suunnistustaustaa.

Aloittelijoilla helpot radat ja kokeneiden neuvot

Tarkkuussuunnistuksen aloittaminen on helppoa kokeilemalla lajia jonkin kilpailun yhteydessä aloittelijoille tarkoitetun kuntosarjan helpohkolla radalla. Tällainen sarja pyritään järjestämään jokaisen kisan yhteyteen. Varusteiksi riittää normaalisti säähän sopiva vaatetus. Kokeilemaan voi lähteä vaikka ilman kompassia.

Jos tarvitsee liikkumiseen molempia käsiä (esim. sauvat tai pyörätuolin kelaus), on hiihtosuunnistajien käyttämä karttateline oiva apu. Telinettäkään ei tarvitse muutamien kokeilukertojen vuoksi vielä hankkia, vaan rohkeasti pyytämällä sellaisen saa lainaksi. Kokeneemmat lajin harrastajat myös opastavat ja neuvovat mielellään uusia lajin pariin tulevia. Yleensä kilpailupaikoilla on myös joku mallitehtävä, jossa kokeneemman opastamana pääsee perille lajin perusideasta.

Ennen ensimmäistä kokeilua on hyvä vierailla Suomen tarkkuussuunnistajien kotisivuilla www.trailo.fi, jossa lajista saa aika täydellisen kuvan. Toinen tärkeä paikka on Suomen Suunnistusliiton kotisivut, www.suunnistusliitto.fi, jossa voi tutustua esim. karttamerkkeihin. Tarkkuussuunnistuksen kotisivulta löytyy myös kilpailu- ja harjoituskalenteri, josta voi bongata lähimmät tapahtumat.

Valitettavasti tarkkuussuunnistuksia järjestetään toistaiseksi aika harvalla paikkakunnalla, joten harrastaakseen täytyy olla valmis jonkin verran matkustamaan. Jos laji alkaa kiinnostaa, kannattaa ottaa yhteyttä oman paikkakunnan suunnistusseuraan ja ehdottaa, että tarkkuussuunnistus otettaisiin seuran lajivalikoimaan. Yhteyttä voi ottaa myös lajin harrastajiin trailo.fi-sivulta löytyvän palautelomakkeen, yhteystietojen tai keskustelupalstan avulla ja ehdottaa esim. kokeilutilaisuuden järjestämistä omalle paikkakunnalle.

Teksti: lajiaktiivi Pekka Seppä

Kuvat: Pekka Sepän arkisto